Osta Satakunnasta
Satakuntalaisia tuotteita ja palveluita verkossa!

Tutustu tarjontaan

Aja valtatie 2 tappiin asti: Tarjoamme Meri-Porin kuuden kohteen kierroksen ja bonuksena turhan tiedon triviat

Aja valtatie 2 tappiin asti: Tarjoamme Meri-Porin kuuden kohteen kierroksen ja bonuksena turhan tiedon triviat

Haluatko nähdä, mihin valtatie 2 päättyy? Meri-Porin kierros kutsuu sinut katsomaan tuttuja alueita uusin silmin.
Maiju Junko
10.5.2021
Valtatie 2 vaihtuu merireitiksi. Selkämeren aallot tuovat Reposaaren Takarantaan aarteita, ja sileistä kivistä voi rakentaa oman minimonumentin. Montako leipää saat? 1-2-3-4…­ Kuva: Hannu Ikonen

Kerää ystävät yhteen, ota perhe messiin ja lähtekää kimpassa kesäkierrokselle. Meri-Porista tulee ensimmäiseksi mieleen Yyterin hiekkaranta, mutta alueella on paljon mielenkiintoista katsottavaa ja koettavaa. Mielikuvitus on tervetullut matkakumppani.

Pihlavan pitsihuvilat ja Irwinin kuolema

Rentun ruusu -trivia

Timo Koivusalon elokuva vuodelta 2001 kertoo Irwinin elämästä. Kansantaiteilijan surulliset viime hetket on kuvattu Pihlavan sahan pääportilla, joka markkeerasi Vaalimaan tullia.

Tee Pihlavan kohdalla koukkaus ja aja Kaunismäentie päästä päähän. Porin porvareiden 1850-luvun jälkeen rakentama huvila-alue on sukellus menneeseen maailmaan. Museovirastokin on rankannut Pihlavan Huvilarannan valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Yyterinniemellä oleva Huvilaranta rajoittuu Pihlavanlahteen.­ Kuva: Hannu Ikonen

Ahlströmin kädenjälki näkyy monin paikoin. Honkala on Maire Gullichsenin syntymäkoti, ja sen yhteydessä olevassa paviljongissa on Tove Janssonin tekemiä Goethe-aiheisia seinämaalauksia. Muistathan, että rakennukset ovat yksityisaluetta, joten tyydy ihailemaan kauneutta vain tieltä. Huvilaranta päättyy Pihlavan sahalle.

Pihlavan Huvilaranta on yksi Suomen parhaiten säilyneistä varhaisen huvilakulttuurin edustajista. Sillä on valtakunnallisesti merkittävän rakennetun kulttuuriympäristön status.­ Kuva: Hannu Ikonen

Tiesitkö?

Wilhelm Rosenlewin rakennuttaman Grankullan rannassa on 200 metriä pitkä laituri, josta yhtiön höyrylaiva Saga matkasi päivittäin Porin keskustaan.

Näkinkenkiä ja Yyterin lauluja

Sisäinen romantikkosi vaatii edes kerran kesässä piirtämään sydämen Yyterin santaan. Älä siis vastustele. Laskekaa yhdessä rannan näkinkenkiä ja eläkää todeksi Tove Janssonin Kuka lohduttaisi Nyytiä -kirjan filosofia: ”Yksinään ei kukaan nauti edes näkinkengästään”.

Etsi dyyneiltä sinisävyistä rantavehnää, joka muuttuu kuivuessaan oljenkeltaiseksi. Suolaista vettä kestävä heinä voi kasvaa jopa 150-senttiseksi, ja sen siemeniä on käytetty hätäravintona jo kivikaudella.

Yyterin seitsemän kilometrin pituiselta hiekkarannalta löytyy jokaiselle oma mielipaikka. Yksi nautiskelee porotuksesta veden äärellä, toinen hakee suojaisan sopen dyynien kätköistä, herkän rantavehnän katveesta. Kuva: Hannu Ikonen

Musavinkki

Yyterin Twistin tietävät kaikki, mutta Tapio Rautavaara kyseli jo vuonna 1957 Milloin saavut Yyteriin: ”Tuuli raukee, yö aukee ja usein johtaa rakkauteen…”

Jättäkää te kuitenkin heinät nakertamatta ja nauttikaa oman eväsrepun annista: saaristolaisleipää tai kakkoa, savusilakkaa ja porilaispaahtimon kahvia. Jälkiruoaksi tyrnimehutömäys. Niin Poria.

Dyyneillä kun ollaan, ei voi sivuuttaa juhannusta 1965, jolloin Rolling Stones veti keikalla kahdeksan stygeä. Aloituskappale oli Everybody Needs Somebody to Love. Muistatko seitsemän muuta?

Reposaaren erikoisuus, siesta, on saanut oman muistomerkkinsä. Vuoteen 1998 kaikki kaupat liikelaitoksia ja alkoa myöten olivat ruokatunnin ajan kiinni. Idea lähti jo 1950-luvulla yhden kauppiaan esimerkistä ja laajeni kaikkiin kauppoihin.­ Kuva: Hannu Ikonen

Mikä on pesofati? Entä paarlastikasvi?

Yyterin lähellä on söpö Fatijärvi. Se on nimensä mukaisesti pieni ja pyöreä – kuin porilaisen pesofati (suomeksi pesuvati). Polun varrella kasvaa mustikkaa, joten parilla kourallisella saatte suunne siniseksi ja mukavasti lisävirtaa.

Reposaarelle eli Räpsööseen pääsi vain vesiteitse vuoteen 1956 asti. Tuolloin avattu pengertie yhdisti saaren mantereeseen. Upeat näkymät aavalle merelle mykistävät monen maakravun.­ Kuva: Hannu Ikonen

Järvimaisemasta on aika siirtyä taas suolaisen veden äärelle. Siis nokka kohti Reposaarta. Maantien varrella oikealla puolella on Kappelinluoto. Piipahtakaas siellä. Alueella oli aikoinaan kalastajakylä sekä merenkulkijoiden ja kalastajien kappeli. Nyt historiasta muistuttaa Merikappelin muistomerkki. Kappelinsuntissa pääsee myös pesemään mattoja vanhanaikaisesti veden päällä keinuttelevalla lautalla.

Kallioilta löytyy purjelaivakauden tägejä, merimiesten ja muiden rannankulkijoiden kaiverruksia. ­Kuva: Hannu Ikonen

Reposaaren puutalokaupunginosassa käppäilyn lomassa voi pitää kasvikisan. Laivojen painolastin mukana alueelle on kulkeutunut eksoottisia kasveja aina Etelä-Amerikasta asti. Etsikää tunnin aikana mahdollisimman monta tällaista paarlastikasvia. Kuka löytää ensimmäiseksi nuokkukarhiaisen tai jaakonvillakon? Aika alkaa yy-kaa-koo-nyt!

Jaakonvillakko on yksi purjelaivojen painolastimaan mukana tuomia ilopillereitä. Olet tervetullut meille! ­Kuva: Hannu Ikonen

Tiesitkö?

Reposaari oli aikoinaan tunnettu siestastaan – koko kulmakunta pani ovet säppiin puolilta päivin ja vietti siestaa – myös Alko.

Motto: Reposaarelaiset käyttävät itsesään mottoa: Vaiks kui kaukan ja iha outoi ihmisii. Koe motto todeksi.

Ruokavinkki: Paikalliset kalaravintolat tarjoavat makumatkan meren antimiin.

Reposaaressa aika tuntuu pysähtyneen. Tämä on kuitenkin osin harha, sillä esimerkiksi kirppispäivinä koko ranta kuhisee ostajia ja myyjiä, reposaarelaisia ja muualta tulleita.­ Kuva: Hannu Ikonen

Ole sinä Pertsa, mää olen Kilu…

Mäntyluodon Uniluodossa pääsette ihailemaan upeita näkymiä suoraan merelle, esimerkiksi Satamakadun päässä olevalla puistonpenkillä. Tunnelma on suoraan vanhoista Pertsa ja Kilu -elokuvista.

Uuniluoton Satamakadun päässä voi istua puistonpenkille ihailemaan eteen aukeavaa merinäkymää. Pitsikoristeltujen talojen ikkunalautojen suosikkiesineitä ovat merimiehenkoirat. Vanhan perinteen mukaan posliinihurtat katselevat sisälle taloon, kun isäntä oli kotona, ulos, kun merillä. ­Kuva: Hannu Ikonen

Tiesitkö?

Unskila-levyt on porilainen levy-yhtiö, joka kunnioittaa nimellään tätä perinteistä kuppilaa.

Pahamaisesta merimieskapakasta eli Unton baarista ovat vielä kulissit jäljellä. Legendaarisessa Unskilassa on kerrottu seiloritarina poikineen ja haukuttu maakravut alimpaan ruumaan. Muistan kerrankin Rio Grandessa…

Kallossa pitää tietysti myös käydä, ainakin jos on paha ilma. Kun normaalit ihmiset pysyvät hirmumyrskyllä visusti kotona, porilaiset pakkaavat satapäin avomeren äärelle kastumaan ja tasapainottelemaan liukkailla kallioille. Mää ainaki mee!

Kalloon mennään ihailemaan myrskyävää merta ja vaahtopäiden voimaa. Helteen kuumentamalla peruskalliolla on kiva pussailla.­ Kuva: Hannu Ikonen

Vinkki

Vinkki koiraihmisille: Mäntyluodossa on koirille oma puolen kilometrin hiekkaranta. Suolaisen veden kilpahaukuntaa siis luvassa.

Koe Porin saaristotie ja helpotus hautuumaalla

Kotimatkalle kannattaa lähteä Pohjoista satamatietä, josta käytetään myös rehvakkaasti nimeä Porin saaristotie. Matkan varrella on kaikkiaan kahdeksan siltaa, mukaan lukien mantereen puolella olevan Eteläjoen silta. Silloilla on veikeät nimet, monta muistat? Rakentakaa retkueellenne anagramminimi, esimerkiksi Kuuttosunti = kuusitontut.

Pohjoinen satamatie ylittää kahdeksan siltaa, joilla on mielikuvitusta herättävät niemet, kuten Oodee, Revaskeri, Kuuttosunti ja Kirrinsunti.­ Kuva: Hannu Ikonen

Reetu-trivia ja vinkki:

Ahlaisten vaakunan on suunnitellut mainosgraafikko Ilmari Sysimetsä, joka on (tremolo: tät-tä-dät-tä-dääää) itsensä ison Äffän eli Frederikin isä. Samainen mies suunnitteli myös Helsingin olympialaisten virallisen kisajulisteen, joten hienossa seurassa olette, ahlaislaiset.

Helpottava tieto: Ahlaisten hautausmaalla on remontoitu vessa.

Matkan varrella on kiva laavupaikka. Makkarat tirisemään, vaahtokarkit tikun nokkaan ja tenavat telmimään hiekkarannalle. Toinen pulahduspaikka on Kylänrannassa Vanha-Putajassa. Jos hyvin käy, Kyläsaunakin on lämpimänä…

Ahlaisten kyläraitti on nätti, sekin Museoviraston merkittäväksi kulttuuriympäristöksi leimaama. Koristeellisia puutaloja, perinteisiä lauta-aitoja kivitolppineen, tielle asti tuppaavia syreenipensaita – tänne tekee mieli muuttaa heti.

Ahlaisissa on Porin vanhin kirkko, se valmistui 1700-luvun lopulla. Jos ovet ovat auki, kurkatkaahan sisälle ja etsikää vaikka messinkiset riikinkukkokyntteliköt ja harvinainen osmansolmukoristeinen, yhdestä puusta veistetty kastemalja.­ Kuva: Hannu Ikonen